Tässä blogimerkinnässä siis puhun minun näkökulmastani tästä asiasta.

Eilen, tuona tapahtumapäivänä, kello 15.30. Iltalehden sivuilta katseeni osuu artikkeliin, itse asiassa moneen sellaiseen, jotka liittyvät tähän tapahtumaan. Luen artikkelit, alan etsimään sitä kuuluisaa videota Youtubesta, jossa tämä aseella ampuminen tapahtuu. En löydä. Pekka-Eric Auvisen (aka Stormgeist aka vaikka mitä) profiilikin siellä on suljettu yleisöltä. Laitan Googleen hakusanoja, mitkä viittaisivat tähän. Löytyihän sieltä vaikka mitä lehtien kirjoituksia. Selaan nekin lävitse. Jätän asian siltä päivältä siihen (Ellei lasketa kaverin kanssa jutustelua tästä).
Tämä päivä (8.11.07) avaan koneeni aamulla, avaan IRC-selaimeni, ja puhun tästä channeleilla. Sitten joku lähetti linkin, missä oli tämän Pekka-Eric Auvisen manifesti, sekä yksi video (Shooting). Katselen Pekka-Ericin kuvia, videon, ja luen manifestin, sitten pitikin jo lähteä.
Koulussa ruotsin tunti puhuttiin tästä tapauksesta, sekä kuuntelimme aamunavauksen, joka oli kokonaan tätä asiaa varten. Radiossa puhui paikkakuntamme seurakunnasta oleva naishenkilö. Ruotsin tunnilla sain kuulla muiden luokkalaisteni mielipiteitä, osa ymmärsi häntä, osa ei kommentoinut asiaa mitenkään (Ei kiinnostanut). Minua kyllä ihmetyttää, että miksi noin järkevän tuntuinen (luin manifestin, järkeviä ja samalla tyhmiä lauseita) ihminen, voi tehdä tuollaista. Haukkuu ihmiskuntaa mädäksi, mutta entäs nyt kun tuollaisen teki, eikö hän itse ollut mätä? Minun mielestäni kyllä. Tämä juttu on nyt maailmanlaajuinenkin. CNN ja muut lehdet uutisoivat siitä. Suomi pysähtyi. Suuri suru valtaa koko Suomen. Tänään koulusta tullessani näin parisen kynttilää ikkunoissa, nyt varmasti näkisin enemmän, mutten jaksa lähteä ulos.

Rauhaa kaikille, ja nukkukaa rauhassa, hyvät vainajat.